Valtakunnallinen Aleksanteri-foorumi 2019

Twitter_20190509_094147

Eilen Eurooppa-päivänä 9.5. järjestettiin ensimmäinen valtakunnallinen Aleksanteri-foorumi. Foorumin tavoitteena oli keskustella ja päivittää ymmärrystä siitä, missä mennään suomalaisten Venäjään liittyvän asiantuntemuksen ja osaamisen saralla. Päätin osallistua tapahtumaan, sillä minua kiinnostaa erityisesti Venäjä-osaaminen käsitteenä. Lähdin mielenkiinnosta tunnustelemaan tunnelmaa ilmoittautumalla koko päivän ohjelmaan (aamuinen keskustelutilaisuus, kaksi työryhmäsessiota ja iltatilaisuus). Käyn tässä blogissa läpi näkemyksiäni ja ajatuksiani kyseisestä tilaisuudesta.

Koin ensialkuun valitettavana sen, kuinka tapahtumaa markkinoitiin. Kun artikkelissa (Bogdanoff 2018) toin esille sen, kuinka tärkeää on kiinnittää huomiota osaamisen ja (asian)tuntemuksen käsitteiden eroihin, niin tapahtuman mainoksessa puurot ja vellit sekoitetaan välittömästi: “Suomalainen Venäjä-osaaminen on kestoteema julkisessa keskustelussa. Sitä löytyy yhteiskunnan eri sektoreilta: Asiantuntemusta on karttunut niin korkeakouluihin kuin valtiovallan ja kuntien hallintoonkin.” (https://www.helsinki.fi/fi/aleksanteri-instituutti/opetus/valtakunnallinen-aleksanteri-foorumi)”  Alkusanoissa Venäjä-osaaminen rinnastetaan heti Venäjä-asiantuntemukseen, mikä on näkemykseni mukaan yksi yleisimpiä ongelmia julkisessa keskustelussa: taito rinnastetaan tietoon (osaaminen tuntemukseen). Silmäni on jo karttunut siihen, kuinka väljästi Venäjä-osaamisen käsitettä käytetään.

Foorumin aloitti Markku Kangaspuro. Puheessaan hän kiteyttää Neuvostoliiton jälkeistä aikaa sekä muistuttaa Suomessa vallitsevasta hyvästä osaamisesta ja pitkästä perinteestä Suomen ja Venäjän välisen yhteistyön saralla. Häntä seurasi Ilkka Herlin, joka keskittyi puheessaan enemmän nykypoliittiseen tilanteeseen, esimerkiksi Krimin valtaukseen ja suurvaltojen osallisuudesta Syyrian konfliktiin. Hän muistuttaa, että kaiken kohun keskellä Venäjällä on maailmassa yksi hyvä yhteiskumppani: Suomi.

Paneelikeskustelu

20190509_103610.jpg

Sitten itse paneelikeskusteluun. Yleisöä oli mukana arviolta noin 100 henkeä. Aluksi panelistit esittäytyivät ja kertoivat omasta roolistaan organisaatiossaan. Paneeliin osallistuivat Pekko Kohonen (Cultura-säätiö), Minna Likander (opiskelijaedustaja), Katalin Miklóssy (Aleksanteri-instituutti), Ilkka Salonen (East Office of Finnish Industries), Joni Virkkunen (Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitos) ja Hanna Smith (Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus).

Paneelissa nousi esille ajatuksia siitä, että vaikka Suomessa näyttäisi olevan Venäjä-osaamista, niin Venäjä ei näyttäydy enää kiinnostavana maana. Smith nosti esille tärkeän näkökulman siitä, että vaikka Venäjä-osaamista on paljon, niin olisi tärkeämpää miettiä, kuinka sitä käytetään ja mitä sillä tehdään. Lisäksi: mitä tehdä kaikella sillä tiedolla, mitä meillä on?

Yhteistyössäkin olemme osa suurempaa kokonaisuutta. Smith osuvasti muistutti siitä, että suomalaisten yhteistyön haasteisiin kokonaisuudessaan vaikuttavat myös muiden maiden analyysit ja reaktiot Venäjästä. Lokander muistutti myös suomalaisten opiskelijoiden tarpeesta pitää yhteyksiä opintojensa aikana yrityksiin, joihin voisi työllistyä. Tämä näkemys nousi esille tärkeänä aiheena työryhmäsessiossa, jossa olin mukana. Tästä kirjoitan jäljempänä.

Venäjä-tutkimustakin (taloudellista ja kulttuurista tietämystä) näyttäisi olevan paljon. Miklóssy pohti muun muassa sitä, kuinka informaatiokulkua ja verkostointia voisi kehittää. Hän muistutti, että eri toimijat tarvitsevat eri tyyppistä tietoa.

Päätin itsekin rohkaistua ja muistuttamaan salin ihmisiä Venäjä-osaamisen ja -tuntemuksen käsitteiden erosta: Venäjä-osaaminen ja Venäjä-tuntemus eivät ole sama asia. Venäjä-asiantuntija ei välttämättä ole Venäjä-osaaja: Venäjä-asiantuntija ei välttämättä ole kykenevä keskustelemaan venäläisten kanssa. Halusin tuoda esiin, että on tärkeää pohtia Venäjä-tuntemuksen lisäksi sitä Venäjä-osaamista, joka on sitä käytännön tason toimintaa ja sitä, kuinka tätä suomalaisten käytännön taitoa voidaan kehittää. Haluan ja toivon, että tulevaisuudessa ei toisteta niitä menneitä virheitä, joita julkisessa keskustelussa on käyty (että Venäjä-osaamisen nimissä on panostettu Venäjä-tutkimukseen). Täytyy muistaa, että mikäli Venäjä-osaamista Suomessa todella tarvitaan, tulisi kehittää suomalaisten taitoja viestiä venäläisten kanssa ja toimia Venäjällä (yksinkertaistetusti); mikäli tarvitaan Venäjä-tuntemusta, tulisi julkaista lisää Venäjä-tutkimusta. Eli tutkimus lisää tietoa ja koulutus lisää taitoa (yksinkertaistetusti). Tämä kaikki perustuu varsin yksinkertaiseen ajatukseen: mitä tahansa taitoa voidaan oppia vain tekemällä; taitoja ei kehitetä kirjoja lukemalla. Mutta korostan, että kumpaakin tarvitaan. Tarvitaan sekä taitoa että tietoa; tarvitaan sekä Venäjä-osaamista että Venäjä-tuntemusta.

Keskustelu oli kaikin puolin mielenkiintoinen. Hyviä pointteja nousi esille Venäjä-osaamisesta ja -asiantuntemuksesta. Olisin kaivannut enemmän paneelin ja yleisön välistä interaktiivisuutta. Jäinkin pohtimaan, kuinka monta hyvää kysymystä jäikään kysymättä, koska yleisössä ihmiset eivät vain uskaltaneet pyytää puheenvuoroa (puheenvuoron pyytäneelle tuotiin mikrofoni, ja hän sitten esitteli itsensä ja asiansa yleisölle).

Työryhmäsessiot

Osallistuin kahteen työryhmäsessioon. Ensimmäisessä keskityttiin Venäjän talouden ja liiketoiminnan osaamisen kehittämiseen Suomessa. Toisessa sessiossa nostettiin esille aluekehityksen toimijoiden näkökulmia Venäjä-osaamiseen ja rajanylittävään yhteistyöhön.

Ensimmäinen työryhmäsessio oli varsin mielenkiintoinen. Opin paljon tutkijoiden haasteista tehdä tutkimusta, joka keskittyisi niinkin pieneen ja suppeaan osa-alueeseen kuin liike-elämän Venäjä-osaamisen kartoittamiseen. Päivi Karhunen (CEMAT) kirjoittaa diaesityksessään: “Se Venäjän taloutta koskeva tutkimus, jota yliopistoissa tehdään, ei palvele elinkeinoelämän ja julkisen sektorin tarpeita.” Tutkijoita painostetaan tekemään huippututkimusta kansainvälisiin julkaisuihin, jotta yliopisto saa arvostusta huippuyliopistona. 

Mielestäni nyt, jos koskaan, tarvitaan päivitettyä tutkimusta liike-elämän Venäjä-osaamisen nykytilasta ja tulevaisuuden tarpeesta. Nyt tähän on myös erinomaiset mahdollisuudet. Hiljattain julkaistu Venäjä-osaamisen käsitteen merkityksiin pureutuva tutkimukseni (Bogdanoff 2018) mahdollistaa ymmärtää Venäjä-osaamista paremmin kuin koskaan. Kysyntää liike-elämän Venäjä-osaamista kartoittavalle tutkimukselle löytyy ainakin foorumin keskustelijoiden mielestä. Tutkimusta tarvitaan myös koulutuspoliittisen päätöksenteon tueksi: mihin kannattaa panostaa opiskelijoiden koulutuksessa, jotta nykyiset opiskelijat valmistuisivat ja saisivat eväät kehittyä tulevaisuudessa alansa huipuiksi Venäjä-osaajiksi?

Liike-elämän Venäjä-osaamista käsittelevän työryhmän sessio nosti esille muutamia ensiarvoisen tärkeitä pointteja kaikille venäjää opiskeleville (etenkin pääaineena). Työryhmäsessiossa nostettiin esille substanssiosaamisen, eli oman ammattialan osaamisen, merkitys. Outi Holmanen (Finnvera) sanoikin, että täytyy osata toimia kansainvälisessä liiketoiminnassa (liiketoimintaosaamista) ja Juha Palokangas muistutti ennen kaikkea projektitaitojen merkitystä. Jaana Rekolainen (SVKK) nosti esille, että Venäjä-osaamisessa tarve ei kohtaa jäsenyrityksiä. Pelkkä kielitaito on harvoin se tekijä, jonka perusteella yritys nykyisin rekrytoi. Kielitaitoa tarvitaan, mutta yrityksissä korostuvat substanssiosaaminen ja liiketoimintaosaaminen.

Opiskelijoita kehotettiinkin opiskelemaan esimerkiksi metsäalaa (lieneeköhän siitä syystä, että paikalla istui moni metsäalan edustaja?), joka antaisi kontekstia kielitaidon ympärille. Kaiken tämän lisäksi korostettiin kulttuuriosaamista ja venäjän kielen taitoa. Palokangas myös korosti, että pääpaino on puhumisessa ja keskustelussa venäläisten kanssa. Kielioppivirheitä ei siis pidä pelätä.

Rekolainen nosti esille, että yritykset kaipaisivat sellaista tutkimustietoa, jonka avulla ymmärrettäisiin paremmin markkinoilta tulevia heikkoja signaaleja, jotka vaikuttaisivat negatiivisesti yrityksen menestykseen. Vastaavasti yritykset kaipaavat vahvoja signaaleja, joka voisi luoda liiketoiminnan kannalta uusia mahdollisuuksia.

Lopuksi

En sen koommin käy läpi iltavastaanottoa, mutta mainitsen vain sen, että sain kunnian tavata Arto Mustajoen. Mielestäni Mustajoki on tehnyt merkittävää työtä Venäjä-tutkimuksen parissa ja vienyt Venäjä-osaamiseen liittyvää keskustelua aktiivisesti eteenpäin. Hänen mielenkiintonsa Venäjä-osaamisen aiheeseen ja kontribuutionsa tieteen popularisoijana ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla myös omaan intooni osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Kaiken kaikkiaan foorumi oli onnistunut kokonaisuus, vaikka aina löytyy kehittämisen varaa. Itse olisin kaivannut enemmän ruohonjuuritason keskustelua enkä vain organisaation edustajien näkemyksiä nykytilastaan. Tästä syystä toivon, että mikäli ensi vuonna foorumi järjestetään, niin sinne osallistuisi opiskelijoita, yksityisen sektorin edustajia laajalti ja muita Venäjä-osaamisesta ja -tutkimuksesta kiinnostuneita. Tämä rikastaisi keskustelua. Toki järjestäjilläkin on tarvetta miettiä, kuinka saada kaikki osallistumaan keskusteluun ja kuinka nimettömiä kysymyksiä saadaan esitettyä panelisteille. Näin kaikkien ääni saadaan kuulumaan.

Yhteenvetona voisin sanoa, että suomalaisten näkemys Venäjä-osaamisesta on eräänlaisessa murroksessa. Tärkeää ei ole syvällinen Venäjä-tuntemus tai täydellinen kielitaito. Siinä missä ennen Venäjä-osaamisessa nähtiin tärkeäksi substanssiosaaminen (ammatillisen osaamisen), niin nyt korostuu ensisijaisesti substanssiosaaminen, jota Venäjä-osaaminen täydentää sosiaalisen verkon ohella. Toisin sanoen, henkilön tulee hankkia työelämän kautta kontakteja ja arvokasta työelämälähtöistä osaamista, jota Venäjä-osaaminen sitten täydentää. Kannattaako siis opiskella venäjää pääaineena vai sivuaineena esimerkiksi1 kauppatieteiden ohella? No… Foorumin viesti lienee jo käynyt selväksi.

Uusin tutkimus syventää lukijan ymmärrystä Venäjä-osaamisen monista merkityksistä

Kulunut vuosi on ollut Venäjä-osaamisen käsitteelle kulta-aikaa. Tämä ei johdu niinkään siitä, että käsitteelle on jälleen annettu uusi määritelmä, vaan nyt itse käsite on joutunut varsinaiseksi tutkimuskohteeksi. Käsitteen epämääräinen sisältö on nostettu suurennuslasin alle ja syystä. Käsite kaipaa selkeyttämistä, sillä Venäjä-osaaminen on yhteiskunnallisesti tärkeä ja ajankohtainen aihe vielä tänäkin päivänä.

Monet Venäjä-osaamisen käsitettä pohtineet ovat varmasti törmänneet siiheen ongelmaan, että kuinka Venäjä-osaamisen käsite olisi parasta määritellä tai mitä se ylipäänsä pitää sisällään. Määritelmällä on väliä, sillä se voi vaikuttaa muun muassa organisaation pitkän aikavälin suuntaviivoihin taikka tehdyn tutkimuksen tai selvityksen johtopäätöksiin. Määritelmiä on myös mistä valita, sillä käsitettä on yritetty määritellä lukuisin eri tavoin vuodesta 2007 lähtien. Tämä ei välttämättä kuitenkaan helpota asiaa. Kun selaa monia eri määritelmiä, niin herää väistämättä kysymys: kenen määritelmä on parempi (minun/organisaation tarpeisiin)?

Toisaalta siitä on myös hyötyä, että Venäjä-osaamisen käsitettä on yritetty määritellä ja pallotella lukuisin eri tavoin. Lukuisat määritelmät ja pohdinnat ovat tarjonneet erinomaiset ainekset käsitetutkimukselle. Juuri tämänlainen tutkimus on julkaistu Idäntutkimus-lehdessä (kts. Bogdanoff 2018). Kyseisessä tutkimuksessa analysoidaan 11 vuosien 2007-2013 aikana esitettyä Venäjä-osaamisen käsitteen määritelmää. Artikkelin tiivistelmän pääset lukemaan osoitteesta: https://journal.fi/idantutkimus/article/view/74271.

Artikkelin sisältö pähkinänkuoressa

Kielitieteellinen ja empiirisen osion analyysi tukevat ajatusta siitä, että Venäjä-osaamisessa on kyse Venäjään liittyvästä kulttuuriosaamisesta (Bogdanoff 2018, 66, 77). Toisin sanoen Venäjä-osaamisessa on kyse kyvystä toimia Venäjällä ja/tai venäläisten kanssa (yksinkertaistetusti). Onkin ensiarvoisen tärkeää, että samaan tulokseen voidaan tulla kahdesta eri suunnasta, ja tulokset tukevat toinen toistaan.

Artikkeli tarjoaa yksityishenkilöille ja organisaatioille ajankohtaista tietoa Venäjä-osaamisen käsitteestä. Tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa tutkimus- ja kehitystehtävissä. Tämän lisäksi jokainen voi itse pohtia sitä, kuinka omaa Venäjä-osaamista voi kehittää nykyistä tehokkaammin ja/tai minkälaista Venäjä-osaamista kukin on jo itselleen hankkinut.

Tuorein tutkimus on myös oikotie kehittää lukijan tulkintapotentiaalia havaitsemaan, onko Venäjä-osaamisesta käydyssä keskustelussa tosiaan kyse Venäjään liittyvästä osaamisesta vai (asian)tuntemuksesta. Viimeisen 20 vuoden aikana tämä ei ole ollut itsestäänselvyys. Venäjä-osaamisen käsite on näyttäytynyt abstraktina käsitteenä, minkä takia Venäjä-osaamisen käsitettä on käytetty paikoin Venäjä-tuntemuksen käsitteen synonyyminä.

Tutkimattomat ovat Venäjä-osaamisen tiet

Artikkeli on ensimmäinen Suomessa julkaistu vertaisarvioitu tutkimus, jonka tarkoitus on selventää Venäjä-osaamisen käsitteestä käytyä keskustelua. Käsitteen merkitys on ollut tärkeä selvittää, jotta suomalaisten Venäjä-osaamista voidaan jatkossa kehittää ja tutkia systemaattisemmin ja tieteelliseen tietoon nojaten. Tuore tutkimus (kts. Bogdanoff 2018) avaa siis ovet Venäjä-osaamista kohdistuville tutkimuksille. Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimusalan kehittyvän ja lukea lisää tutkimuksia Venäjä-osaamisesta. Toivottavasti tämän julkaistun artikkelin myötä Venäjä-osaamiseen kohdistuvat tutkimukset saavat tuulta alleen.

Suomessa tarvitaan juuri nyt Venäjä-osaamiseen kohdistuvaa akateemista tutkimusta ja muita selvityksiä. Venäjä-osaamiseen kohdistuvaan tutkimukseen on syytä lisätä resursseja. Nyt, kun tietää mihin tieteenalaan Venäjä-osaaminen liittyy, Venäjä-osaamista voidaan vihdoin tutkia varteenotettavasti kulttuurienvälisen viestinnän metodein. Kulttuuriosaaminen (engl. ‘intercultural competence’) ei ole vain käsite, vaan se heijastaa kokonaista tieteenalaa, joka on omistettu kulttuurienväliselle problematiikalle. Kulttuurienvälisen viestinnän tieteenala luo lukuisia mahdollisuuksia tutkia Venäjä-osaamista. Kulttuuriosaamisen tieteenala avaa Venäjä-osaamisen tarkasteluun myös näkökulmia, jotka suorastaan odottavat löytäjäänsä.

Suomessa on pitkään yritetty kehittää Venäjä-osaamista. Eräs näkemys on ollut lisätä resursseja Venäjään kohdistuvaan tutkimukseen (esim. Ulkoministeriö 2009, 26-27, 35-36). Valtion resursseja on kuitenkin turha kohdistaa Venäjä-tutkimukseen siinä toivossa, että se kehittäisi suomalaisten Venäjä-osaamista juurikaan. (Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä-tutkimus olisi jatkossa tärkeää.) Tarvitaan Venäjään liittyvään kulttuuriosaamiseen (Venäjä-osaamiseen) kohdistuvaa tutkimusta.

Tärkeää olisi mm. selvittää, millä tasolla Suomen Venäjä-osaamisen on yksityisellä ja julkisella sektorilla; minkälaista Venäjä-osaamista yksityisellä tai julkisella sektorilla tarvitaan; miten assosiatiiviset piirteet vaikuttavat suomalaisten onnistumiseen Venäjällä; venäläisten lisäksi, mikä on eri kulttuurien edustajien merkitys Venäjä-osaamisessa?

Myös koulutukseen on todella panostettava. Opiskelijoita on rohkaistava lähteä vaihtoon ja suorastaan hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin venäläisten kanssa. Myös muita ratkaisuja kehittää opiskelijoiden Venäjä-osaamista on mietittävä. Mitä enemmän kokemusta sosiaalisista tilanteista venäläisten kanssa kerryttää jo opiskeluaikana, sitä paremmat valmiudet on kohdata näitä sosiaalisia tilanteita työelämässä. Venäjä-osaamisessa kun on kyse ensisijaisesti kyvystä toimia eri kulttuurien edustajien kanssa eli vuorovaikutustaidoista (Bogdanoff 2018, 77).

Venäjä-osaaminen on syytä kääntää Suomea tukevaksi voimavaraksi nykyistä tehokkaammin. Taloudellisten intressien lisäksi myös poliittiset ja kulttuuriset intressit luovat tarvetta Venäjä-osaamiselle. Suomella tuntuukin olevan moniin muihin maihin nähden erikoisasema Venäjä-suhteiden hoitamisessa, mikä on suorastaan erinomainen lähtökohta kehittää suomalaisten Venäjä-osaamista nykyisestään. Nyt on jälleen aika aloittaa keskustelu suomalaisten Venäjä-osaamisen kehittämisestä.

Lähteet:

Bogdanoff, Kari (2018). Venäjä-osaamisen monet merkitykset. – Idäntutkimus, 25(2), 63-82. Helsinki: Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura ry.

Ulkoministeriö 2009. Venäjä-toimintaohjelma: Valtioneuvoston periaatepäätös 16.4.2009. Helsinki: ulkoasiainministeriö. https://um.fi/documents/35732/48132/ven%C3%A4j%C3%A4_toimintaohjelma.

Venäjä-osaamisen käsitteen määritelmiä

Mielipiteitä Venäjä-osaamisen käsitteestä on yhtä monta kuin kirjoittajaakin. Määritelmiä löytää blogeista, artikkeleista, tieteellisistä julkaisuista ja muualta. On aika koota määritelmiä yhteen nippuun ja vertailla niitä. Blogi tarjoaa mielenkiintoisen kosketuksen siihen, kuinka Venäjä-osaamisen käsitettä on määritelty ja luonnehdittu eri vuosina. Lisäksi lukijalle muodostuu hyvä kuva siitä, kuinka käsite on kehittynyt ajan saatossa. Varaa kuppi kuumaa vierellesi, sillä lukemista riittää.

Jatka lukemista ”Venäjä-osaamisen käsitteen määritelmiä”

Keskustelua Venäjä-osaamisesta 3.3. Helsingissä

Huomenna 3.3. (lauantaina) keskustellaan Venäjä-osaamisesta Helsingissä Venäjällä ja Neuvostoliitossa opiskelleiden yhdistyksen (VeNeOY) vuosikokouksessa! VeNeOY järjestää avoimen keskustelutilaisuuden Venäjä-osaamisesta klo 11 Helsingissä Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen musiikkisalissa (Nordenskiöldinkatu 1). Keskustelutilaisuutta edeltää VeNeOYn vuosikokous, joka alkaa klo 10.30.

Ennen kuin keskustelu Venäjä-osaamisesta pääsee vauhtiin, pidän lyhyen esityksen Venäjä-osaamisesta. Tämän jälkeen jatkamme keskustelua paneelin vetämänä. Paneelissa ovat mukana kirjailija ja toimittaja Raija-Liisa Mäkelä, Leningradin yliopistosta valmistunut kirjailija Pentti Stranius ja minä, Kari Bogdanoff. Keskustelun puheenjohtajana toimii ilmakehän asiantuntija VeNeOYn 2017 puheenjohtaja Laura Rontu.  Tervetuloa keskustelemaan Venäjä-osaamisesta!

Lisään lauantaina aamulla Venäjä-osaamisen diaesityksen tähän samaiseen blogiin. Diaesitys käsittelee aiheita hyvin yleisesti, joten suosittelen tulla kuuntelemaan aihetta paikan päälle!

Mikäli diaesityksen upotus ei näy, voit avata esityksen pdf-muodossa tästä linkistä: Venäjä-osaaminen 3.8.2018.

Jos luulet ymmärtäväsi Venäjä-osaamista, et ymmärrä Venäjä-osaamista

Lopullinen päätös pitää blogia Venäjä-osaamisesta alkoi pian sen jälkeen, kun pro gradu -tutkielmani Venäjä-osaamisen käsitteestä julkaistiin. Erityisesti kaksi asiaa saivat minut liikkeelle: toisaalta minua on jäänyt harmittamaan se, että graduni on kirjoitettu venäjäksi. Näin sen sisältö jää valitettavasti monelle tuntemattomaksi, vaikka aihe itsessään herättää kiinnostusta. Toisaalta Venäjä-osaamisesta käydyn keskustelun seuraaminen on ollut minulle eräänlainen harrastus, ja haluan jatkaa tätä harrastusta. Tämä blogi siis yhdistää huvin ja hyödyn samaan pakettiin!

Huvin ja hyödyn ei tarvitse olla vain minun yksinoikeus. Näen, että blogi voisi tarjota äänen myös muillekin Venäjä-osaamisesta kiinnostuneille. Blogissa riittää tilaa niin Venäjä-osaamiseen liittyville tarinoille kuin analyyseille. Jaetut kokemukset voivat auttaa muita kehittää omaa Venäjä-osaamistaan. Jos haluat kirjoittaa Venäjä-osaamisesta vieraskynä-blogin, ota rohkeasti yhteyttä!

Mistä oikein on kyse?

Taustatietona ei ole pahitteeksi sanoa, että Venäjä-osaamisen käsite on ollut varsinainen kummajainen Suomen lähihistoriassa. Tarkemmin ottaen Venäjä-osaamisen käsitettä on kummasteltu vasta 2000-luvun puolivälin jälkeen. Venäjä-osaamista on luonnehdittu muun muassa epämääräiseksi (Kaisto 2009) ja sekavaksi (Mustajoki 2010, 44) käsitteeksi. Vielä nykyään Venäjä-osaamisen merkitystä yritetään vääntää rautalangasta — siis noin 25 vuotta käsitteen ilmestymisen jälkeen. Tämä käy ilmi noin vuosi sitten julkaistussa blogissa, jossa samalla hälvennetään mielikuvia Venäjä-osaamisen mystisyydestä (kts. esim. Rekolainen 2017). Näin jälkikäteen ajateltuna Venäjä-osaaminen on kaikkea muuta kuin epämääräinen, sekava tai mystinen, mutta näillä edellä mainituilla näkemyksillä on syynsä. Jos käsitteeseen on uskomista, niin Venäjä-osaamisen pitäisi olla muutakin kuin kielitaitoa (vrt. venäjän osaaminen). Mitä se on se osaaminen, joka kohdistuu Venäjään? Mitä Venäjässä oikein pitäisi osata?

Tällä hetkellä Venäjä-osaamisesta tuntuu löytyvän yhtä monta mielipidettä kuin on puhujaakin. Tämäkään asetelma ei tarjoa helppoa lähtökohtaa Venäjä-osaamisen käsitteen tulkitsemiselle. Siksi monet tuntuvat turvautuvan lähestymistapaan, jossa Venäjä-osaamista tarkastellaan omista lähtökohdista ja tarpeista käsin. Viime aikoina minulle on jopa syntynyt vahva tunne siitä, ettei Venäjä-osaamisen käsitettä edes yritetä määritellä. Esimerkiksi vastikään julkaistussa arvioinnissa Korkeakouluyhteistyöstä Venäjän kanssa Venäjä-osaamisen käsitteelle ei esitetä määritelmää, vaikka (strategisella) Venäjä-osaamisella on keskeinen paikka julkaisun kehittämisehdotuksissa (kts. Jänis-Isokangas 2017, 21–27). Onko Venäjä-osaaminen kärsinyt inflaation?

Näkökulmia Venäjä-osaamiseen

Toivo ei kuitenkaan ole menetetty. Venäjä-osaamista voi ymmärtää. Kuten pitkää uraa Itä-Suomen yliopistossa tehnyt ja jo eläkkeelle jäännyt professori sanoi minulle graduni alkuvaiheessa: ”unohda kaikki mitä tiedät Venäjä-osaamisesta”. Nimenomaan! Jos tahtoo päästä jyvälle, mitä Venäjä-osaaminen todellisuudessa pitää sisällään, on aloitettava alusta puhtaalta pöydältä. Muuten tuloksena on pelkkä kokoelma ajatuksia, jotka harvoin edes perustuvat tutkittuun tietoon.

Jos haluat aloittaa alusta, niin on tärkeää paneutua käsitteisiin perusteellisemmin: mitä on osaaminen? Mitä Venäjällä tarkoitetaan Venäjä-osaamisen kontekstissa? Mihin osaaminen liittyy Venäjä-osaamisen kontekstissa? Oikeastaan kun edellä mainittuihin kysymyksiin löytää vastauksen, niin Venäjä-osaaminen lakkaa olemasta epämääräinen, sekava tai mystinen käsite. Loppujen lopuksi Venäjä-osaaminen näyttäytyy varsin yksinkertaisena kokonaisuutena, joka tuskin ketään yllättää: Venäjä-osaamisen kontekstissa osaaminen liittyy kykyyn (1) toimia Venäjällä ja/tai (2) venäläisten kanssa (näin yleistettynä). Tämä ilmiö voidaan myös käsitteellistää eräällä olemassa olevalla käsitteellä: kulttuuriosaamisella. Kulttuuriosaamisessa on juurikin kyse kyvystä (1) toimia uudessa kulttuurisessa kontekstissa ja/tai (2) olla vuorovaikutuksessa eri kulttuurien edustajien kanssa. Kun Venäjä-osaamista tarkastelee kulttuuriosaamisen näkökulmasta, se myös asettaa tietyt raamit Venäjä-osaamisen tarkastelulle. Venäjä-osaamisen tarkastelu kulttuuriosaamisen näkökulmasta poistaa sen ylimääräisen oletuksen siitä, että Venäjään kohdistuva tutkimus (Venäjä-tutkimus) kuuluisi juuri Venäjä-osaamisen käsitteeseen, kuten eräät ovat ehdottaneet (kts. esim. Mustajoki 2007, 19; Mustajoki 2010, 44; Mustajoki 2013, 14). Käsittelen tätä aihetta suppeasti jo nyt Venäjä-osaamista käsittelevässä osiossa, mutta syvennyn tähän kysymykseen tulevassa blogissa, jossa on tarkoitus analysoida eri Venäjä-osaamisen käsitteen määritelmiä. Myös nämä lukuisat Venäjä-osaamisen määritelmät tukevat ajatusta siitä, että Venäjä-osaaminen liittyy kulttuuriosaamiseen.

Joskus yksinkertaisin selitys on todennäköisimmin se oikea. Tässä tapauksessa ratkaisu vain odotti löytäjäänsä. Lopulta sitä itsekin kummastelee, miten kukaan ei aikaisemmin huomannut Venäjä-osaamisen ja kulttuuriosaamisen välistä yhteyttä? Nimittäin kulttuuriosaaminen ei ole vain käsite. Kulttuuriosaaminen (’intercultural competence’) on kokonainen tieteenala, joka on omistettu kulttuurienväliselle problematiikalle. Kun Venäjä-osaamista tarkastelee kulttuuriosaamisen tieteenalan näkökulmasta, koko Venäjä-osaamisen käsitteeseen saadaan kerralla selkoa. Silloin koko Venäjä-osaamisen käsite valkenee varsin kauniina ja selkeänä kokonaisuutena.

Oikeastaan mikään Venäjä-osaamisessa ei käy järkeen, muuten kuin kulttuuriosaamisen valossa.

Edellisen lauseen alkuperäinen ajatus liittyy oikeastaan biologian ja evoluution väliseen yhteyteen. Hieman muokattuna lause toimii tässäkin asiayhteydessä mitä parhaiten kuvastamaan Venäjä-osaamisen ja kulttuuriosaamisen välistä yhteyttä.

Nyt kun on puhe lainatuista ajatuksista, niin muistan kerran sanoneeni itselleni (ja myöhemmin kavereilleni) graduprosessin loppusuoralla: ”jos luulet ymmärtäväsi Venäjä-osaamista, et ymmärrä Venäjä-osaamista!”. Lausahdus on kärjistetty ja humoristinen, mutta on siinä myös totuuden siemen. Ihan alkuun on mainittava, että kyseinen lause on itse asiassa ajatus, joka on lainattu fyysikko Richard Feynmanilta. Ainakin Feynmanin kerrotaan sanoneen aikanaan kvanttimekaniikasta: ”jos luulet ymmärtäväsi kvanttimekaniikkaa, et ymmärrä kvanttimekaniikkaa”. Olisi kuitenkin uhkarohkeaa, suorastaan typerää, verrata Venäjä-osaamista kvanttimekaniikkaan. Tämä ei ole tarkoitus. Tarkoitus on avartaa lukijoiden näkemyksiä Venäjä-osaamisen aiheeseen: et todennäköisesti ymmärrä Venäjä-osaamista siinä laajudessa kuin voisit. Luulen näin, sillä olen itsekin käynyt läpi kyseisen oppimisprosessin. Siksi suosittelen lämpimästi perehtymään kulttuuriosaamiseen liittyvään kirjallisuuteen. Blogini tarjoaa tähän myös oikotien. Blogistani voit löytää alustavan käsityksen siitä, mitä kulttuuriosaaminen on ja kuinka Venäjä-osaaminen siihen liittyisi. Tätä varten suosittelen lukemaan Venäjä-osaamista käsittelevän osion. Uteliaimmat voivat myös käydä lukemassa osaamista käsittelevän osion.

Loppujen lopuksi mitään ongelmaa ei todella ratkota ilman mielenkiintoa. Ei edes Venäjä-osaamisen vyyhtiä. Sitä vain luo uusia ongelmia. Rakkaus ja intohimo tiettyjä ongelmia kohtaan on se, kuinka ongelmia todella ratkotaan.

Lähteet:

Jänis-Isokangas, Ira (2017). Korkeakouluyhteistyötä Venäjän kanssa : Arviointi CIMOn rahoittamista Venäjä-toiminnoista. Raportit ja selvitykset 2017:3a. ISBN 978-952-13-6348-1. Opetushallituksen internet-sivut. 2.2.2018. http://www.cimo.fi/palvelut/julkaisut/selvitykset/venaja_arviointi.

Kaisto, Virpi (2009). Epämääräinen Venäjä-osaaminen. Tieteessä tapahtuu, 27(8), 20–26. 2.2.2018. https://journal.fi/tt/article/view/2560.

Mustajoki, Arto (2013). Suomen Venäjä-osaaminen parempaan käyttöön. – Vie osaaminen yhteiskuntaan: Venäjän ja itäisen Euroopan tuntemuksen uudet suuntaviivat.  Toim. Iiris Virtasalo & Maarit Elo-Valente & Jouni Järvinen & Laura Quist & Anna-Maria Salmi. Helsinki: Helsingin yliopisto, 12–19.

Mustajoki, Arto (2010). Vielä Venäjä-osaamisesta. – Tieteessä tapahtuu, 28(1), 44. 4.2.2018. https://journal.fi/tt/article/view/2656.

Mustajoki, Arto (2007). Yliopistojen Venäjä-yhteistyön ja Venäjä-osaamisen kehittäminen. (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:11). Helsinki: Opetusministeriö, koulutus- ja tiedepolitiikan osasto.

Rekolainen, Jaana (2017). Venäjä-osaamista – onko sitä? Aducate by UEF blogi. 2.2.2018. https://weaducate.wordpress.com/2017/04/13/venaja-osaamista-onko-sita/.